Onnistumisen eväät: malttia ja harjoittelua

Ja taas on niskat jäykkänä ja kämmenpohjissa haavat, kun piti jännittää eilistä peliä. Oli niin tiukat paikat. Lopputulos oli 16-12. Ei siis ihan voitettu, mutta hyvin pelattiin.  Ja ei ollenkaan paha tulos, kun edellisen pelin lopputulos saman vastustajan kanssa oli 16-3.

Kartta oli jo tuttu Train. Ihan helpoin kartta se ei ole, mutta harjoitusten kautta  se on tullut joka päivä tutummaksi. Peliä seuratessa huomasin, että tiimi todellakin pelasi hyvin yhteen ja teknisesti peli oli hiottua. Pelin johtajan rauhallinen ääni kertoi, mitä tehdään ja minne mennään, Välillä pelinjohtaja huuteli: "Ei saa pysähtyä!", "Liivit päälle", "Piiloon", "Malttia!", "Osta avikka", "Rahaa on!", Rahaa ei ole", "Muista ostaa höffendörfelit" - niin, että mitä? Siis pomminpurkutarvikkeet ;-).

Pelissä tiimihenkeä kuvastaa syntynyt oma kieli. Tiiminjohtajan ei tarvitse puhua paljon, yhdellä kahdella sanalla on selvää, mitä tehdään. Paitsi tietysti joskus hetkellisissä paniikkitilanteissa - silloin ääntä ja sanoja tulee useammasta suunnasta.

Jälkipelissä puitiin, mitä tästä pelistä opittiin ja mitä on vielä opeteltava. Kaikki menee suhtkoht mukavasti puolustuspuolella. Taisimme puolustusjakson jälkeen jopa olla johdossa 8-7! Yhteispeli sujuu, kaveria osataan jo suojata ja siirrytään jo ripeästi omille pelipaikoille. Tekniset taidot ja opetellut askelkuviot ja savujen ja pommien heitot menevät suunnitelmien mukaan.

Osumatarkkuus tuntuu harmittavan vähän kaikkia. Joka laakilla ei osu viholliseen. Mutta harjoittelemalla toivottavasti tuokin puute korjaantuu. Ja selvästi osumatarkkuudessa on eroja eri päivinä ja tietysti myös aseet vaikuttavat - miten on saatu peli kulkemaan ja onko saatu rahaa  kunnon aseiden ostoon. Vai onko niin, että ikä myös vähän rajoittaa, käsi ei ole enää vakaa ja jännitys kättä vielä lisää vapisuttaa. Ihan me ei tuohon uskota, harjoitus tekee  mestarin vaikka vuosia on jo enemmänkin takana.

Terroristipuolella osataan myös hyvin hyökätä ja pommi saadaan paikoilleen. Mutta sitten tuleekin ongelmia. Pommia ei osata okein suojella eikä myöskään itseä. Olisi opittava menemään sopivaan paikkaan piiloon odottamaan pomminpurkajia. Ja miten hankalaa onkaan kuulla ääntä, kun vastustaja on alkanut purkaa pommia.

Lopuksi todettiin, että maltti on valttia. Vastustajaa ei kannata ehdoin tahdoin haastaa, täytyy olla vähän viekas ja pelata yhteen. Pelihän onkin melkoista shakkipeliä, siirtoja on jo vähän etukäteen harkittava, eikä vain suinpäin rynnättävä virtuaaliselle taistelutantereelle.

Valmentajamme totesikin: "Nyt alkaa olla perusteet sillä tasolla, että voidaan ruveta käyttämään sotilaiden lisäksi lähettiä ja tornia. Hevosta ja kuningatarta ei vielä saada kentälle, mutta niidenkin aika vielä tulee."

Yksin pääset nopeasti, mutta yhdessä pidemmälle!

Tipuliiga ottelut muuttuvat entistä jännittävämmiksi. SeFiFi joukkueen taidot ovat kehittyneet tipuliigan ottelujen myötä huimasti. Pelaajatiimi on hiotunut yhteen ja yhdessä pelaaminen sujuu entistä paremmin. Tärkeintä ei olekaan enää, kuka on teknisesti parhain, vaan tärkeämpää on kuinka toimia yhdessä tiimin kanssa ja kuinka osata muuntautua tilanteen mukaan. Ja tärkeää on myös tukea kaveria, olla suojana ja apuna eri tilanteissa.

Yhteispelin sujuminen toi ensimmäisen tipuliiga voiton 4-16 eilen illalla. Voiton kunniaksi voi nostaa maljoja! Ja voitto tuli vielä kartalta, jota ei oltu harjoiteltu kovinkaan montaa päivää. OverPassin harjoitteluun jäi aikaa neljä päivää. Kartta otettiin haltuun suunnittelemalla kullekin pelaajalle oma rooli ja harjoittelemalla muutamaa hyökkäystapaa sekä terroristeina että poliiseina.

Tiimin yhteispelin tärkeys näkyy pelissä. Yksi yhteispelin herättäjä on positiivinen tiimihenki. Valmentajamme Nakk3 on tuonut tiimiin teknisen valmennukset lisäksi henkistä valmennusta, valanut uskoa jokaiseen ja painottanut, että kaikki hyvinvoinnin osa-alueet on syytä ottaa huomioon, että peli sujuu. Taidot ovat parhaimmillaan, kun nukutaan hyvin, syödään hyvin, pidetään riittävästi taukoja ja tehdään asiat ilon kautta.

Mutta ei tämän yhden voiton jälkeen voi jäädä laakereille lepäämään. Uusi peli odottaa ja siihen on taas harjoiteltava. Mutta mikäpä on harjoitellessa mukavan tiimin kanssa – nauru raikaa ja kevyt huulenheitto ja pieni kanssapelaajien kiusoittelu, pitää mielialan korkealla.  Pelaaminen on hauskaa yhdessä! Tule mukaan kokemaan, jos ehkä epäilet.

Pelivalmennus innostaa, kannustaa ja auttaa oppimaan kokemuksista.

Ensimmäisten valmentajan kanssa toteutettujen harjoitusten jälkeen olimme energiaa täynnä ja aivan tohkeissamme. Kokemus oli mahtava ja kaikista tuntui, että olimme oppineet paljon, mutta edes kysyttäessä kukaan ei välittömästi harjoituksen jälkeen osannut tarkentaa opittuja asioita mitenkään.

Yön yli nukkuminen auttoi hieman ja pystyimme tekemään jonkinlaista yhteenvetoa opitusita asioista tai pikemminkin asioista, joissa meillä on vielä paljon oppimista.

Ensimmäinen on kartan ja paikkojen nimien tuntemisen tärkeys. On pystyttävä nopeasti ja selkeästi viestimään muille esimerkiksi missä vihollinen on, minkälainen vihollinen on kyseessä ja mihin suuntaan hän/he liikkuvat. Ilman kartan tuntemista ja yhteisesti sovittujen paikannimien käytöä se on mahdotonta. Viestit, kuten Nyt niitä tulee, Sieltä niitä tulee, Pommi on täällä, Menen sinne, Tulen täältä,  ovat olleet meille liiankin tuttuja. Naurua ne ovat saaneet aikaan, mutta pelaamista nei eivät edistä. Kartan nimien kanssa tulee jatkossa melkoisia haasteita, sillä kilpailuissa pelattavia karttoja on seitsemän ja kaikkien paikat ja niiden nimet pitäisi tuntea.

Vaikka viestintä on tärkeää, on saman aikaisesti puhuttava mahdollisimman vähän ja kuitenkin annettava kaikki oleellinen informaatio. Turhan puhuminen on jopa haitallista, sillä se estää kuuntelemasta peliääniä ja sotkee sekä omia että muiden ajatuksia.

Kolmas onkin peliäänten kuunteleminen ja ymmärtäminen. Äänten avulla on mahdollista saada valtavasti enemmän informaatiota kuin olemme tähän mennessä ymmärtäneet. Hiekalla, betonilla tai puupinnoilla kulkemisesta lähtee erilainen ääni. Vastustajan kulkusuunta on ainakin jossain määrin pääteltävissä askeläänien perusteella. Kiikaritähtäimen käytöstä lähtee ääni, joka paljastaa pelaajan viholliselle. Äänen voimakkuus antaa viitteitä etäisyydestä. Vastustajien äänten kuuntelemisen rinnalla kannattaa myös huomioida, minkälaisia ääniä itse päästelee. Ne voivat olla joko tahallisia tai tahattomia. Ne tahattomat ovat niitä, jotka voivat koitua turmioksi.

Joukkuepelin kannalta vastustajaa koskevan tiedon hankkiminen ja välittäminen on avainasemassa. Kun pelaaja näkee vihollisen, siitä on heti kerrottava muille. Saman aikaisesti jokaisen kannattaa kuitenkin kysyä, missä muut viholliset ovat. Havaintojen tekeminen vastapuolen pelaajista on erityisen tärkeää myös siksi että, jos itse näkee vihollisen, niin on varmaa, että vihollinen on nähnyt sinut. Paikoilleen jääminen on silloin vaarallista ja paikkaa kannttaakin vaihtaa saman tien.

Toisella harjoituskerralla jatkoimme viestinnän ja erityisesti paikkatietojen kertomista muille pelaamalla kaksi erää botteja vastaan. Harjoituksesta teki erittäin opettavaisen ja samalla jänittävän se, että Nakk3 pelasi bottien kanssa vastapuolella. Samalla hän seurasi viestintäämme ja antoi reaaliaikaista palauteta sekä kommentoimalla että kysymällä, mitä eri tilanteissa huomattiin, mitä jäi huomaamatta, mitä viestittiin ja mitä olisi kannattanut viestiä. Tilanteet, joissa hän pääsi huomaamatta lähes viereemme, olivat myös järisyttäviä mutta erittäin opettavaisia. Toisaalta silloin, kun joku meistä sai hänet ammuttua, riemulla ei tuntunut olevan rajoja.

Seuraava harjoituksemme on tänäiltana. Jännittää hieman jo nyt. Samalla kuitenkin mielessä on toive, että harjoitus alkaisi saman tien.