Counter Striken opettelu on mielenkiintoista, hauskaa ja palkitsevaa myös seniorille.
Counter Striken kaltaiseen taktiseen ja nopeatempoiseen peliin on mahdollista päästä sisälle myös ilman kiirettä tai kilpailupaineita.
Minulle erinomaiseksi keinoksi on löytynyt taitavien pelaajien suorituksista tehtyjen taktiikkavideoiden käyttö oppimateriaalina. Yhdistämällä näiden videoiden tarkastelun ja omatoimisen harjoituskartalla liikkumisen opin ymmärtämään pelin syy–seuraussuhteita rooli roolilta ja tehtävä tehtävältä. Yksittäisten taitojen ohella myös pelin ymmärrys ja pelitaju kehittyvät. Samalla tämä nelivaiheinen oppimismalli tarjoaa erinomaista treeniä ikääntyvän pelaajan muistille, tiedonkäsittelylle, avaruudelliselle hahmotuskyvylle, havaintojen teolle ja toiminnanohjaukselle.
Tällainen taktiikan
purku ja omatoiminen karttaharjoittelu on seniorille sopiva
vaiheittainen oppimismalli ja omaan tahtiin etenevä tapa omaksua
Counter-Strike 2:n taktista ajattelua ja pelimekaniikkaa.
Menetelmässä yhdistyvät videolta tapahtuva havainnointi, koko
joukkueen toimintalogiikan ymmärtäminen sekä käytännön
harjoittelu rauhallisessa ympäristössä. Jo matkan varrella syntyy
runsain määrin oppimisen ja onnistumisen kokemuksia, kun videon
perusteella pystyy ymmärtämään, miten joku kranaatti heitetään,
ja monen yrityksen jälkeen saa sen myös itse vihdoin
onnistumaan.
Harjoittelumuoto etenee neljässä selkeässä
vaiheessa:
1. Kokonaiskuvan muodostaminen videon
avulla
Harjoittelu alkaa valitsemalla yksi selkeä
joukkuetaktiikka (esimerkiksi hyökkäys tietylle pommipaikalle)
opetus- tai otteluvideolta. Pelaaja katsoo taktiikan läpi
kokonaisuutena saadakseen yleiskuvan siitä, mitä kentällä
tapahtuu: mikä on hyökkäyksen tavoite, mistä suunnista edetään
ja miten kierros etenee alusta loppuun.
2. Roolikohtainen
perehtyminen ja syy–seuraussuhteet
Seuraavaksi pelaaja
syventyy taktiikkaan yksityiskohtaisemmin tarkastelemalla jokaisen
viiden pelaajan suoritusta erikseen. Videota pysäytetään ja
kelataan tarpeen mukaan, ja huomiota kiinnitetään kolmeen
asiaan:
* Liikkuminen ja ajoitus: Mistä kukin pelaaja
kulkee, missä kohtaa hän pysähtyy odottamaan ja milloin hän
etenee.
* Kranaattien käyttö: Mitä kranaatteja (savukranaatti, valopommi, polttopullo, sirpalekranaatti) kukin käyttää, mistä paikasta ne heitetään ja mihin ne laskeutuvat.
* Yhteispeli:
Miten yhden pelaajan teko auttaa toista – esimerkiksi miten yhden
heittämä savu suojaa toisen etenemistä tai miten valopommi
sokaisee vastustajan juuri ennen rynnäkköä.
3.
Omatoiminen harjoittelu tyhjällä harjoituskartalla
Kun
taktiikan logiikka on selvä, pelaaja avaa pelin harjoitustilassa
(tyhjällä kartalla, jossa on loputtomat kranaatit ja lentoradan
näyttö). Pelaaja käy läpi taktiikan roolit yksi kerrallaan
käytännössä:
* Hakee videolla nähdyt tähtäyspisteet
(*lineupit*) ja harjoittelee kranaattien heittämistä, kunnes ne
osuvat toistuvasti oikeisiin kohteisiin.
* Harjoittelee
pelaajien kulkureitit, pysähdyspaikat ja tähtäyssuunnat samassa
järjestyksessä ja rytmissä kuin videolla.
4.
Tilanteiden soveltaminen ja mielikuvaharjoittelu
Harjoituksen
loppuvaiheessa pelaaja yhdistää opitut liikkeet ja kranaatit
sujuvaksi jatkumoksi. Samalla hän pohtii mielessään
pelitilanteita: mistä vastustaja voisi yrittää torjua hyökkäyksen,
mitä eri kulmien takana voi odottaa ja miten omaa toimintaa täytyy
muuttaa, jos jokin ei menekään suunnitelman mukaan.
Menetelmän keskeiset hyödyt pelaajalle
* Ymmärrys korvaa
arvailun: Pelaaja ei vain matki yksittäisiä temppuja, vaan oppii
ymmärtämään, miksi kentällä tehdään tiettyjä ratkaisuja.
* Turvallinen ja kiireetön oppimisympäristö: Vaikeatkin liikesarjat ja kranaattiheitot saa opetella täysin omaan tahtiin ilman vastustajien aiheuttamaa aikapainetta tai virheiden pelkoa.
* Kognitiivinen ja motorinen harjoitus: Menetelmä haastaa samanaikaisesti muistia (reitit ja kiintopisteet), avaruudellista hahmotuskykyä (videon muuntaminen omaksi 3D-näkymäksi), toiminnanohjausta (monivaiheiset suoritukset) sekä hienomotoriikkaa (tarkka tähtääminen ja ajoitus).
Paljon enemmän kuin pelkkä peli
Kun vaikealta vaikuttavan ammattilaistaktiikan purkaa osiin ja opettelee tyhjällä kartalla omaan tahtiin, kyse ei ole pelkästään pelitaidoista tai aivojumpasta. Matkan varrella senioripelaaja saa mukaansa paljon muutakin – asioita, jotka kantavat pitkälle ruudun ulkopuolelle:
* Onnistumisen ilo ja kasvanut itseluottamus: Aluksi nuorten maailma ja nopeatempoinen peli saattavat tuntua vieraalta. Mutta kun huomaa, että monimutkaisenkin kuvion pystyy oppimaan ja hallitsemaan harjoituksen kautta, syntyy voimaannuttava kokemus: minä pystyn oppimaan uusia, vaativiakin asioita.
* Armollisuus virheitä kohtaan: Counter Strike on armoton peli, ja harjoitellessa kranaatti lentää aluksi väärään paikkaan. Tämä tapa opettamaankin suhtautumaan virheisiin neutraalisti – virhe ei ole epäonnistuminen, vaan pelkkä palaute, josta opitaan. Lempeämpi ote omiin kömmähdyksiin siirtyy helposti myös arkeen.
* Yhteinen silta nuorempien kanssa: Monella seniorilla on lapsenlapsia tai nuoria sukulaisia, jotka pelaavat samoja pelejä. Kun opettelee ymmärtämään, mitä savukranaatit, taktiikat ja pelitaju oikeasti tarkoittavat, käteen tarttuu aivan uudenlainen yhteinen kieli. Pelaamisesta voi parhaimmillaan tulla mukava ja elävä puheenaihe nuorten kanssa.
* Irtiotto ja täydellinen keskittyminen: Kun tähtää tarkasti tiettyyn laatikon kulmaan ja hakee oikeaa heittokulmaa, arjen huolet unohtuvat hetkeksi. Kyse on puhtaasta flow-tilasta, jossa mieli lepää uppoutuessaan kiehtovaan, hallittavaan tehtävään.
Tällainen taktiikan opiskelu tekee Counter Strikesta harrastuksen, jossa ikä ja elämänkokemus kääntyvät vahvuudeksi. Se palkitsee kärsivällisyyden, tarjoaa huipputason treeniä aivoille – ja ennen kaikkea tuo elämään uusia oivalluksia, onnistumisen elämyksiä ja iloa.