Senior Fighters uudistuu ja nuorenee hakemalla viisikymppisiä pelaajia mukaan peliyhteisöönsä.

Yhdessä pelaamisen hauskuus riippuu pelikavereista.

Yhdessä pelaaminen on hauskinta silloin, kuin mukana olevat pelikaverit tai vastustajina olevat joukkueet ovat suuurin piirtein saman tasoisia. Senior Fighters -joukkueella on tästä omakohtaisia kokemuksia, sillä olemme pelanneet sekä saman ikäisistä pelaajista koottua joukkuetta että paria  nuoremmista kolmenkympin tuntumassa olevista pelaajista koostuvia joukkueita vastaan. Pelikokemukset erosivat toisitaan kuin yö ja päivä. Saman ikäisten kanssa pelaaminen oli tasväkistä ja jännittävää. Nuorempien pelaajien kanssa olimme pää pyörällä täydellisessä myllytyksessä. Sekin oli omalla tavallaan hauskaa ja opettavaista etenkin, kun nuoret vastustajamme suhtautuivat meihin erittäin rakentavasti ja antoivat meille hyviä kehittymivinkkejä.

Toivomme viisikymppisistä uusia pelaajia peliyhteisöömme.

Ikä sinänsä ei ratkaise pelaajien samantasoisuutta. Ikä tuo kuitenkin mukanaan erilaisia pelaamiseen vaikuttavia fyysisiä tekijöitä kuten esimerkiksi näön, kuulon, sormien liikkuvuuden ja reaktionopeuden heikkenemistä. Toinen pelaajien samantasoisuuteen vaikuttava tekijä on aikaisempi pelikokemus, jossa voidaan erottaa kokemus pelattavasta pelistä, kokemus muista samanlaisista peleistä ja yleisempi kokemus erilaisista peleistä.Myös pelikokemusten määrällä on merkitystä sillä vanha sanonta harjoittelun vaikutuksista pätee pelimaailmassakin.

Näitä tekijöitä pohtimalla olemme päätyneet siihen, että alennamme Senior Fighter -pelyhteisön alaikärajan 50 vuoteen. Toivotamme siis kaikki yhdessä pelaamisesta kiinnostuntee viisikymppiset mukaan riippumatta heidän aikaisemmista pelikokemuksistaan. Mukaan voivat tulla sekä täysin aloittelijat että kokeneemmat pelaajat. Innostus ja valmius yhdessä pelaamiseen kaiken ikäisten seniorien kanssa riittää.

Pelimaailmassa 50-vuotiaat ovat jo vähintäänkin senioreita.

 “Vielä on vaikea sanoa, milloin niin sanottu eläkeikä koittaa kilpapelaajilla, mutta 40-vuotiaaksi asti on täysin mahdollista pelata. Suurin osa pelaajista on 15–28-vuotiaita.” Näin toteaa  yli kymmenen vuotta Counter-Strikea pelannut Juha Kurppa Ilta-Sanomien haastattelussa 23.5.2017.

Meidän kokemuksemme mukaan Counter Striken pelaaminen sopii erinomaisesti myös iäkkäämmille senioreille. Joukkueemme keski-ikä on 68 vuotta ja vanhin pelaajamme on 73-vuotias.

Miten Senior Fighters -joukkueeseen ja seniorien peliyhteisöön pääsee mukaan?

Senior Fighters ja sen rinnakkaiset peliyhteisöt eSeniorit ja Elektroniset seniorit toimivat verkosssa Discord -palvelussa. Mukaan pääsee lähettämällä pyynnön sähköpostilla osoitteeseen senior.fighters.fin@gmail.com.

Kerro sähköpostissa nimesi sekä peli, pelit tai pelityypit, joiden pelaaminen kiinnostaa sinua. Mikäli olet jo aikaisemmin pelannut Counter Strikea tai jotain muuta yhdessä pelattavaa verkkopeliä, kerro siitäkin.

Vastausviestissä lähetämme kutsun Discord-ryhmäämme. Asenna kutsun saamisen jälkeen Discord omalle koneellesi, valitse asennuksen lopussa vaihtoehto Join server/Liity serverille (Serveri=Ryhmä) ja copypastaa kutsussa oleva tunnus sille varattuun kohtaan. Ryhmä aloitussivulla on lisäohjeita ryhmän toiminnasta.

Lapset ja nuoret voivat kannustaa, opastaa ja neuvoa senioreita hauskan ja kehittävän digipeliharrastuksen pariin.

Monet seniorit, joille digipelaamisesta ja erityisesti yhdessä pelaamisesta voisi olla merkitttävää hyötyä oman hyvinvoinnin, toimintakyvyn, tiedon käsittelyn ja muistin ylläpitämisen kannalta, eivät ole edes huomanneet tai tiedostaneet digipelaamisen antamia mahdollisuuksia. He saattavat kokea digipeliharrastuksen aloittamisen vaikeaksi tai eivät jostain syystä uskalla edes kokeilla yhdessä pelaamista.

Näiden ja muiden esteiden ylittämisessä seniorien lähipiiriin kuuluvilla digipelaamista harrastavilla lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla voi olla merkittävä rooli. Jos siis omassa lähipiirissäsi on senioreita, joille arvelet yhdessä pelaamisen sopivan, niin kerro heille asiasta ja tarjoudu esittelemään pelaamista, opastamaan senioria pelaamisen alkuun ja vaikkapa pelaamaankin heidän kanssaan. Yllättäen voit saada vaikkapa isovanhemmastasi mukavan pelikaverin ja oman harrastuksesi ymmärtäjän. Senior Fighters -joukkueen jäsenillä on tästä hyviä kokemuksia.

Milloin seniorille kannattaa ehdottaa digipeliharrastuksen aloittamista ja miten digipelaamisen sopivuutta senioreille voi arvioida? Tässä muutama vinkki.

Yhdessä pelaamisesta on senioreille todennäköisesti hyötyä, jos
- He katselevat paljon sarjoja ja muuta viihdettä televisiosta.
- Heillä on vain vähän tai ei ollenkaan muita mielenkiintoisia ja kehittäviä harrastuksia.
- Heillä on vähän samoista asioista kiinnostuneita ystäviä ja keskustelukumppaneita.
- He eivät oikein tiedä mitä tekisivät ja aika käy heillä usein pitkäksi.

Senioreille, joita pelaaminen arveluttaa, voisi suositella tutustumista Shirley Curry nimisen 83 vuotiaan seniorin Youtubessa julkaisemiin pelivideoihin, joiden kommenteissa lapset ja nuoret esittävät kasapäin toivomuksia siitä, että heilläkin olisi samanlainen pelaamista harrastava isovanhempi.  Currylla on yli 700 000 seuraajaa eri puolilta maailmaa.

Karikojootti
Senior Fighter

Fanitusta

Olen aina pitänyt peleistä: korttipeleistä, lautapeleistä ja pallopeleistä. Tietokonepelejä olen kokeillut lähinnä työni puolesta, koska muuten niihin ei ole ollut oikein aikaa. Kun  jäin eläkkeelle oli aika etsiä uusia harrastuksia. Innostuin Enterin tarjoamasta mahdollisuudesta lähteä kokeilemaan yhdessä pelaamista. Olin alussa vähän hämmästynyt, kun peli oli Counter-Strike. Onhan se melkoista räiskintää. Siksi olen hieman häpeilen kertonut uudesta harrastuksestani muutamalle harvalle valitulle, joiden luulen sitä ymmärtävän. Omaikäiseni vähän hymähtelevät, että kaikkea kanssa.

Mutta olen aivan hämmästynyt, miten alle 40 reagoivat. Hehän suorastaan ovat luvanneet perustaa minulle fanklubin. Puhumattakaan teinien reaktioista: he puolestaan kumartavat kunnioituksesta. Pääsen ihan uudelle tasolle heidän kanssa keskusteluissa, kun mainitsen peliharrastuksestani. Saan heiltä hyviä vinkkejä pelaamisen kehittämiseen. Ja hyvään keskusteluun päästyämme sitten tuleekin puhuttua kaikenlaista. Peli on hyvä yhdistävä tekijä. 

Kyselin myös omalta peliyhteisöltä, millaisia reaktioita he saavat ulkopuolisilta.  Nalle on pelannut koko elämänsä  erilaisia pelejä ja jopa koodannut tietokonepelejä jo 80-luvulla. Counter-Stirke peli on tullut tutuksi oman lapsenlapsen kanssa. Peliä pelatessa kumpikin oppii. Lapsenlapsi on pelannut peliä kauemmin ja osaa sitä paremmin. Niinpä hän saa olla osaaja ja hän osaa opastaa mummia -  ja tämä rooli otetaan vakavasti.  Mummilta hän puolestaan saa hyviä ohjeita kuinka omia tunteita hallitaan pelin tuoksinassa, miten "kuumakalle" mieltä rauhoitetaan. Mummilta tulee myös rajat pelaamiseen, välillä on levättävä, syötävä ja ulkoiltava. Ja pelissä tulevat tutuksi myös lapsenlapsen kaverit - mummi tietää kenen kanssa harrastetaan ja mitä. Pelaaminen on yhdessä olemista ja samalla keskustellaan monet muutkin asiat.

Nallen lapsenlasten kaverit ihailevat pelaavaa mummia. Paras tapaaminen on ollut kylän kaupassa, missä 12-13 vuotias poika tuli silmät säihkyen kyselemään: "Onkos Counter-Strike hyvä peli?". Ei Nalle poikaa tuntenut, mutta hänen maineensa pelaajamummina olin kiirinyt koko kylän nuorison keskuudessa.  Nalle tiivistää tuntemuksensa: "Nuorten kanssa pelaaminen pitää pirteänä ja en keksi mitään huonoja puolia tästä harrastuksesta".

Ilu puolestaan on saanut teini-ikäisestä keskustelukumppanin. Sedän harrastuksesta innostuneena teini on alkanut puhua monenlaisia asioita hänen kanssaan, on syntynyt syvä kumppanuus ja pelaamisesta on tullut yhteinen tekemisen kohde.

Näyttää siltä, että pelaamisen kautta päästään lähemmäksi nuorisoa ja opitaan puolin ja toisin!

Ja lopuksi on vielä kerrottava, että ei nuorten arvostus jää yksin meidän peliyhteisön jäsenten keskeiseksi. Ystäväni lähetti tekstiviestin yhtenä päivänä ja kysyi, että mitä pelia pelasinkaan. Hänen 14 vuotias lapsenlapsi oli selvästi innostunut ja isoäidin arvostuksin oli noussut, kun hänelle on noin fiksuja kavereita ;-). On kannattanut rikkoa rajoja ja tutustua asioihin, mitkä eivät ole ihan minun ikäpolven asioita - tätä kautta opimme ymmärtämään nuorten maailmaa.

Kuinka monta kertaa voi kuolla kymmenessä minuutissa?

Kysymys tuli mieleen, kun olimme eilen kolmen pelaajan voimin mukana harjoittelemassa Counter Striken pelaamista Deathmatch -ottelussa.

Deathmatch on ottelu- ja harjoittelumuoto, jossa on saman aikaisesti mukana kuusitoista todellista pelaajaa. Puolet pelaa poliisien ja puolet terroristien rooleissa. Ottelu kestää kymmenen minuuttia. Jokainen pelaaja on ottelussa mukana yksilönä ja yrittää ampumalla tuhota mahdollisimman monta vastapuolen pelaajaa. Samalla puolella pelaavia muita pelaajia ei saa ampua. Jokaisesta ammutusta vastustajasta saa pisteitä ja ottelun voittaa eniten pisteitä kerännyt pelaaja.

Meno on hektistä ottelun alusta alkaen. Vastustajat ovat nuoria ja pääosin kokeineita ja taitavia pelaajia, joten kuoleminen alkaa saman tien. Muutamassa sekunnissa pelaajat kuitenkin syntyvät aina uudestaan ja meno jatkuu keskeytymättä kymmenen minuuttia.  Aika rankkaa, mutta samalla hauskaa ja jännittävää. Hauskuutta lisää kuulokkeista kuuluvat joukkuekavererisen satunnaiset riemun kiljahdukset onnistumisten jälkeen. Enimmäkseen kuitenkin kuuluu tappioiden manauksia, pettymyksen tuhahduksia ja muita harmituksen ilmaisuja. Toisaalta myös monet tappiotilanteet ovat niin hauskoja, että ne saavat aikaan mahtavia naurunpyrskähdyksiä – ainakin jälkikäteen pahimmista  on kiva kertoa muille ja naureskella yhdessä.

Deathmatch -pelin avulla harjoitellaan erilaisten aseiden käyttöä, sillä jokaisen kuoleman jälkeen uudestaan syntyvällä pelaajalla on automaattisesti aina erilainen ase käytössään. Aseiden käytön lisäksi Deathmatch antaa erinomaisen mahdollisuuden harjoitella lähelle tulevan vastustajan kohtaamista. Alussa vastustajan yllättävä kohtaaminen saa helposti aikaan paniikkireaktion, jonka seurauksena itse toimii hutiloiden ja antaa vastustajalle turhan helpon voiton. Myös liikkuminen ja vastustajien havainnointi niin näköhavaintojen kuin liikkumisen ja aseiden lataamisen aiheuttamien äänten perusteellaa saa Deathmatchissa hyvää harjoitusta.

Vastausta otsikossa esitettyyn kysymykseen en varsinaisesti tiedä tai muista. Oma ennätykseni taitaa kuitenkin lähennellä sataa. Useiden kymmenien ottelujen jälkeen tulokset ovat pikku hiljaa parantuneet niin, että parhaimmilaan kuolemia on muutamalla kerralla ollut enää vain parikymmentä. Voisikohan asettaa tavoitteeksi ottelusta selviämisen ilman yhtään kuolemaa? Nykytaidoilla se kuitenkin tuntuu mahdottomalta, joten harjoiteltavaa riittää.

Yllä olevan tekstin kirjoittamisen jälkeen pelasin muutaman Detahmarch -ottelun. Tuloslistoista tuli esiin, että myös otteluiden voittajilla oli aina runsaasti kuolemia. Lohduttavaa huomata, että ilman kuolemia ei ottelusta ole mahdollista selviä. Sitä ei kannata edes yrittää, vaan kannattaa keskittyä vastustajien voittamiseen. Siitä saa pisteitä. Omat kuolemat eivät tuota miinuspisteitä vaikka näkyvätkin KD-suhteessa.

Karikojootti
Senior Fighter